BLOGI

Antautuisin jos voisin

Olen kirjoittanut luovuttamisesta monta kertaa ennenkin, mutta ei kai se aiheena vanhene. 

 

Turhan usein tekee mieli luovuttaa. Vähän kaiken suhteen. Erityisesti kuitenkin valokuvaushommien tiimoilta. Joskus haluaisin vain haudata kameran pölyttymään jonnekin lattiaa valloittavien vaatekasojen alle. Haluaisin sulkea tietokoneen ja koskea siihen seuraavan kerran vasta kun on pakko tai kun tekee mieli katsoa Netflixiä. Haluaisin poistaa kaiken, mitä olen esimerkiksi viimeisen vuoden aikana rakentanut ja unohtaa tämän vaiheen elämästäni. Unohtaa kaiken mitä olen oppinut kuvaamisesta, ihmisten kanssa toimimisesta ja yrittäjyydestä. Antaa kaiken mennä ja hakea “oikeisiin töihin”. Olisi säännölliset työajat, oikeaan aikaan tuleva palkka ja työterveydenhuolto. Olisi ajoissa maksettuja laskuja, palauttamattomia pullokasseja eteisessä ja vapaa-aikaa. Toisaalta voi olla, että ajatusmaailmani on virheellinen kun näen tällaisen elämän “helppona” ja “luovuttamisena”, mutta sitä se kohdallani olisi. Onhan taustalla kuitenkin koulutus ja viimeisen vuoden aikana kasvoin työkuntoiseksi sitten kuitenkin, vaikka jossain kohtaa se tuntuikin helvetin kaukaiselta ajatukselta. 

Ylitän itseni joka viikko. Teen paljon. Monet erilaiset raudat palavat hiilloksen päällä ja vuorokausi loppuu aina liian aikaisin. Kuvaamista, editointia, markkinointia ja jatkuvaa itsensä mainostamista, kirjoittelua erilaisiin paikkoihin, nettisivujen päivittämistä, viesteihin vastaamista, aikatauluttamista ja jossain kohtaa vielä kirjoitan vitsejäkin, jos joku minut jonnekin esiintymään pyytäisi. Niin paljon kaikkea ja päivä päättyy siihen, että viisisenttisillä saa kai yhden leipäpussin. Se hetki saa minut muistamaan, etten kertakaikkiaan vieläkään tee tarpeeksi. 

Usein haluaisin siis luovuttaa. Mutten voi. Olen vienyt itseni liian pitkälle. En näe enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin sen, että jonakin päivänä maksan vuokrani ja ruokani sillä työllä, mitä rakastan. Jonakin kauniina (tai loskaisena) tiistaiaamuna odotan koiran kanssa ratikkaa, joka vie minut omalle studiolleni. Työnnän avaimen lukkoon, keitän kahvia takahuoneessa ja vien ständin kadulle. Siinä lukisi viikon tarjous. Ehkä minulla olisi työkaveri, joka pyörittäisi esimerkiksi vaatekauppaa tai kampaamoa studion yhteydessä. Avaisin koneen, vastaisin sähköposteihin ja suunnittelisin seuraavaa projektia. Laittaisin tauluja tilaukseen ja maksaisin laskuja. Koira makaisi ikkunalaudalla katselemassa ohikulkevia ihmisiä. Ensimmäinen asiakas saapuisi kymmeneltä. Se, se on unelmani. Suurin sellaisista. Enkä näe mitään muuta vaihtoehtoa enää, kuin tarpoa sitä kohti. 

En voi luovuttaa. Rakastan tätä kaikkea niin paljon. Rakastan yksinkertaisia kuvauksia, joiden tavoitteena on vain tutustua uuteen ihmiseen ja etsiä hänestä vahvuuksia, joita korostaa. Se on kuin pieni tauko kaikesta stressistä ja muistutus siitä, mikä on tärkeää. Rakastan myös suunniteltuja kuvauksia, joissa kaikki osapuolet tekevät parhaansa hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Rakastan tanssia studiolla kamera kädessä lempibiisin tahtiin samaan aikaan kun meikkaaja tekee taikojaan toisella puolella huonetta. Rakastan sitä tunnetta, kun istahtaa pitkän päivän jälkeen tietokoneelle editoimaan hyvää settiä. Rakastan palautetta tuntemattomilta ja tutuilta, netissä ja baarissa. Toisinaan rakastan jopa listojen tekemistä, budjetointia ja sitä fiilistä, kun saa laskut vihdoin eteenpäin. Kun tunnen oloni epäonnistuneeksi, käyn läpi viimeisen vuoden aikana otettuja kuvia niin kauan, kunnes tunnen ylpeyttä. Rakastan sitä, miten rauhalliseksi se saa oloni.

Ehkä jonakin päivänä tämä kaikki on vaivan arvoista. Ehkä jonakin päivänä voin hengittää, maksaa laskuni ajoissa itse tienaamillani rahoilla ja ehkä joskus makaan keskellä oman liiketilani lattiaa ja muistelen kaiholla sitä, mistä aloitin. Ja vaikka sitä päivää ei koskaan tulisikaan, ainakin yritin. Haluan pystyä sanomaan, että mä yritin kaikkeni. 

Joskus haluaisin luovuttaa, mutta tätä kaikkea rakastan niin paljon, etten tee sitä vielä tänään.

13. toukokuuta 2017
Helsinki, Kallio

Mallina Johanna P (Instagram / Twitter)

/ Säde 

INSTAGRAM @photopuusa & @kolakuningas
FACEBOOK @photopuusa
TWITTER @kolakuningas
SNAPCHAT @kolakuningas