Ei kai kaiken tarvitse olla niin suurta

"Uitin tänään varpaitani lavuaarissa, koska halusin tietää pystynkö siihen. Yhteiskunnan mielestä en tee päivän aikana mitään, mutta tänään lauloin kaksitoistaminuuttisen, kerronnallisen rakkauslaulun ylioppilaskylälle, hinkkasin kaksikymmentäseitsemän mustaa tahraa kylpyhuoneestani ja vein kolme roskapussia kolmeen eri roska-astiaan. Teen paljon asioita päivässä. Olen paljon asioita päivässä. Tunnen iloa, tunnen surua, olen onnellinen, olen masentunut. Osaan mukautua tilanteeseen kuin tilanteeseen, vaikka joskus tunnen oloni epävarmaksi. Varsinkin silloin kun pitäisi puhua koulunkäynnistä. Mutta sitten kun työnnän visakorttini automaattiin väärinpäin ja pudotan maitopurkin lähikaupan lattialle - silloin en häpeä. Naurahdan ehkä." 

- marraskuu 2012 -

Luen päivittäin puolivahingossa suuren määrän artikkeleita, kolumneja, uutisia ja erilaisia sosiaaliseen mediaan tehtyjä päivityksiä. Kaikessa tuntuu olevan merkitys, jotain suurempaa jota en aina ymmärrä. Kaikessa lukemassani on näkökulma, vahva mielipide tai koskettava osuus, joka saa ihmiset jakamaan kirjoitusta niin, että se saavuttaa minunkin feedini.

Selailin vanhaa blogiani pari viikkoa takaperin ja on uskomatonta, miten pienistä asioista saatoin kirjoittaa. Esimerkiksi vuonna 2010 kirjoitettu lause "Tulin vain ilmoittamaan, että näin tänä aamuna kolme peuraa", kertoo paljon itse tuosta vuodesta. Silloin oli tavallista kirjoittaa pari hassua lausetta ja laittaa liuta kuvia. Oma blogi, omat säännöt. Tavallaan kaipaan sitä aikaa, tavallaan mietin miten kauhean vaivalloista se on mahtanut olla. Toisaalta taas vaivatonta. Nykyään rima on korkealla ja tulee mietittyä ketä kiinnostaa ja mikä ja miten paljon.

Törmätessäni toinen toistaan mielenkiintoisempiin kirjoituksiin eri kanavilla, palaan lopulta  tyhjän dokumentin luokse, eikä sormistani irtoa mitään. Ajatuksissani ei ole mitään annettavaa muille. Jotkut jutut tuntuvat vähäpätöisiltä ja pinnallisilta, toiset taas liian suurilta jotta ne muotoutuisivat ymmärrettäväksi. Asiat, jotka eivät liiemmin kiinnosta itseäni ja ovat kuplassani itsestäänselvyyksiä, saattavat kiinnostaa muita. Oma sisällöntuottoni juuttuu jatkuvasti ajatusten oravanpyörään, jossa elämäni pienet ja suuret kohokohdat, oivallukset ja mielessäni pyörivät aatteet tuskin kiinnostaisivat muita. Kun tämä ajatustyö on saavuttanut maaliviivansa, painan pään tyynyyn ja mietin että: Huomenna.

Mitä tiukemman otteen saan elämästä, arjesta ja tekemisestä, sitä suuremmat vaatimukset asetan itselleni. Seuraavana päivänä pitäisi olla enemmän, tehdä paremmin, keksiä jotain uutta ja uniikkia mitä muut eivät ole tulleet ajatelleeksi. Luovuutta on liian vähän, järkevästi ei osaa ajatella, nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja miettiä aikataulutusta! Pitäisi käyttää kaikki tunnit tehokkaasti, edistää omaa osaamistaan, liikkua eteenpäin nopeammin ja tehokkaammin kuin koskaan. Pitäisi pitäisi pitäisi.

Mikä ihanan kliseinen oravanpyörä. Onneksi maailmassani on niitä päiviä, kun panokseni tässä ja nyt riittää paremmin kuin hyvin. Joinakin iltoina painan pääni tyynyyn ja kertaan niitä asioita, mitä olen saanut aikaiseksi sen sijaan, että vatvoisin tekemättömiä. Joinakin päivinä haen hymyillen kahvia, kun olen saanut aikaiseksi julkaista Instagramiin kuvia. Joinakin päivinä olen täysin riittävä itselleni. Ehkä tänään voisi olla sellainen päivä.

Kuvat (- edit):  Eliisa Kupiainen

Alunperin halusin kertoa, että reilu viikko sitten ostin pitkästä aikaa ihan uunituoreen vaatteen Carlingisista. Nimittäin kuvissa näkyvän glitterisen bombe-rtakin. Materialistinen ilo yhdistettynä ihanaan asiakaspalveluun, sai hymyni naurettavan leveäksi. Tänä syksynä takkia ei valitettavasti pysty enää käyttämään, mutta vanhana kunnon kirpparihirmuna olen tottunut ostamaan kesävaatteet keskitalvella ja toisinpäin.

Tekisi mieli samaan syssyyn kertoa siitä, miten paljon ihmisen itsetunto voi kohota vuoden aikana ja miten tyytyväinen olen ollut viime aikoina omaan habitukseeni, mutta se taitaa olla ihan toisenlainen tarina. 

 

/ Säde 

INSTAGRAM: @kolakuningas
TWITTER: @kolakuningas