BLOGI

In the shadows

 

Olen ajatellut liikaa ja omien kokemuksieni mukaan se häiritsee tekemisen meininkiä enemmän kuin mikään muu. Tuijotan ottamiani kuvia liikaa, suunnittelen missä järjestyksessä minkäkin julkaisen ja minne ja jonnekin näiden ajatusten väliin kuvat yksinkertaisesti vain unohtuvat. Viimeisen kahden kuukauden aikana olen saanut paljon vähennettyä ajattelua ja lisättyä kuvaushommiin vauhtia urakalla. Yritännähdä asian samalla tapaa kuin lenkkeilyn: Jos lenkkiä ajattelee ja suunnittelee liian pitkään, sinne ei halua enää lähteä. Pitää vain pukea lenkkikamat päälle ja astua ovesta ulos.

Nytkin pohdiskelin vuorokauden verran, että millaisen tekstin kirjoitan näiden kuvien kylkeen. Puhunko jotain varjoista vai puhunko siitä, miten en hetkeen ole voinut hyvin. Muokkaanko kaikki mieleiset kuvat vai julkaisenko muutaman. Pitäisikö laittaa ne erissä? Entä mitä jos laitan kaikki aiheeseen sopivat viimeiseltä kahdelta kuukaudelta? Missä järjestyksessä laitan näitä Instagramiin? Kannattaako sinne julkaista ennen vai jälkeen postauksen? Kysymysten lista vain jatkuu ja jatkuu ja tadaa, yhtäkkiä stressaan aiheesta.

 

Viimeisen parin kuukauden ajan kaverit ovat yllättävän helposti lähteneet assaroimaan kuvauksiin. Pienessä mielessäni olen jopa tottunut siihen, että aina tulee joku pitämään reflaa. Hetken tuntui, etten enää voisi kuvata yksin. Kuitenkin koitan erilaisia tilanteita varten kehittää taitojani, jotta esimerkiksi saan ammattitaitoista jälkeä auringonpaisteessa ilman heijastintakin. Yhtenä päivänä kuvasin jopa puhelimella, jos vaikka jossain tilanteessa tulee superhyvä idea ja kamera on jäänyt kotiin tai menee vaikka kuvauksissa rikki. Kaikkeen kannattaa varautua.

Sunnuntaina kuvattiin Oonasta potretteja valoa ja varjoa hyödyntäen. Sitähän valokuvaaminen kuitenkin perinteisesti on. Kierreltiin Linnanmäkeä ympäri etsien sopivan varjoisia spotteja ja oon todella tyytyväinen lopputulokseen. Kuvaushärdellien (= enemmän kuin kaksi ihmistä) jälkeen on ihanaa palata perusasioiden äärelle ja lähteä kahdestaan metsästämään hyvää paikkaa ja mielenkiintoista valoa. Tuo mukavaa vastapainoa arkeen.

 

Tähän hätään ei enää taida löytyä muuta sanottavaa. Toivottavasti voitte hyvin ja muistatte napsia muistoja talteen! Kesä kuitenkin ja kaikkea.

 


/Säde