BLOGI

Inspiraatio löytyy läheltä

Tunnen paljon kauniita, kiehtovia ja persoonallisia ihmisiä ja heitä on aina ilo kuvata. Mielenkiintoisimmat mallit löytyvät puhelinsoiton päästä ja itseäni kiinnostaa tavallisten ihmisten luontainen kuvauksellisuus. Varsinkin jos päälle saa heittää kilon glitteriä. 

 

Kun Annan kanssa päätettiin pari kuukautta sitten Tampereen päädyssä hyötykäyttää krapulapäivä kuvauksilla, pompin innoissani askarteluliikkeeseen ensimmäistä kertaa Tiimarin kuoleman jälkeen. Askartelupuodit ovat kuvaajan paratiisi. Kaikki ne tarrat, paperit ja glitteri… En ymmärrä miksen ole hoksannut aikaisemmin. Yleensä käytän kuvauksiin rahaa suurinpiirtein nollasta eurosta kahteenkymppiin. Tätä settiä varten ostin sata grammaa hopeista askarteluglitteriä, timanttitarroja ja Tigerista violetteja sulkia. Vielä rekvisiittaa ostaessa visioni sisälsi vain synkkyyttä ja glitteriä. 

Mun päämottoja kuvauksiin liittyen on “work what you got”. On turha ajatella, että toteutan idean X kun olen saanut asian Y. Sitä päivää tuskin tulee. En myöskään usko siihen, että valokuvaaminen olisi himmeää välineurheilua. Jotkut saattavat ostaa monen tonnin varusteet ja kuvata kerran vuodessa, kunnes on aika myydä vehkeet veks. Ei sillä, arvostan kaikenlaisia kuvaajia ja jokainen tehkööt rahoillaan mitä lystää, mutta itse en osta mitään ennen kuin todella tarvitsen. Enkä välttämättä silloinkaan, nimittäin aina keksii jotain. 

Luon tehdessä, enkä osaa suunnitella. Joissain tilanteissa tämä kääntyy heikkoudeksi ja puolen tunnin kuvauksissa saattaa mennä kolmekin tuntia, kun allekirjoittaneella kuvaajalla ei ole mitään käsitystä mistä lähteä liikkeelle. Yleensä aloitan värimaailmasta. Synkkä? Värikäs? Molempia? Kirkasta? Sitten mietitään stailausta ja lopulta lähdetään kaduille haahuilemaan ja etsimään sopivaa spottia. Tällä kertaa lähdin läträämään glitterillä, kunnes selvisi että Annan Oulusta saakka kyläilemään saapunut ystävä Reetta paljastui taitavaksi meikkaajaksi. 

Kun kamat oli naamassa ja paita valittu, siirryttiin sateiseen ja tuuliseen ulkoilmaan. Ensimmäinen vastaan tullut  harmaa seinä sai toimia alkulämmittelynä. Jos mallissa itsessään on paljon yksityiskohtia, taustassa toimii loogisesti yksinkertaisuus. Ei viihdytty seinän parissa kauaa, joten siirryttiin takaisin lähtöpisteeseen. Maagisen hyvä paikka löytyi liian läheltä ja otettiin muutama ruutu ihan vain porttikongissa. Superit kiitokset muuten Adelle, joka urhoollisesti suojasi kameraani sateelta. Sateenvarjon pitely on oikeasti varmaan tärkein, haha. 

Malli: Anna Javanainen
Meikki: Reetta Pitkänen

Ulkoilusta luovuttiin aika pian kurjan kelin takia ja hieroskelin käsiäni tyytyväisenä yhteen kun pääsin järjestelemään yksiön keittiötä uuteen uskoon. Ei muuta kuin tavaraa pois tieltä, verhot auki ja valkoinen lakana lattialle. Ikkunalaudalta löytyi tekokukkia ja tuolin päällä seisoessa löytyi luultua parempi kuvakulma. Myöhemmin lakana aseteltiin laskeutumaan ikkunalaudalta ja edellämainittu Ade pääsi tiputtelemaan sulkia. Tässä kohtaa tunkaisin lisäsalaman kiinni runkoon luonnonvalon tueksi ja oon ihan tyytyväinen lopputulokseen. Lakanat tosin pitäisi opetella silittämään ennen kuvaamista, ei todellakaan riitä kärsivällisyys jälkikäsittelyyn. Muutenkin on opettelemista siinä, että itse tilanteessa huomaisi mahdolliset virheet, jottei tarvitsisi kaksi kuukautta myöhemmin istua selkä jumissa koneella ja naputella etusormea hermostuneesti delete-napin päällä. 

Malli: Anna Javanainen
Meikki: Reetta Pitkänen

Sekä itseäni että kuvattavaa kiehtoi se, miten alunperin suunnittelin synkkää ja voimakasta ja loppupään kuvista tuli herkkiä ja kauniita. Nautin paljon mulle tärkeiden ihmisten kuvaamisesta, sillä siinä yllättyy itsekin millaisina ihmiset näkee. Jos kuvauksiin on käytetty aikaa ja vaivaa, yleensä lopputuloksena on juuri sellaisia kuvia, missä näkyy mun oma käsitys kuvattavasta henkilöstä. Se on koko touhussa upeinta: Jokainen silmä näkee eri tavalla


Halusin tällä kertaa avata hieman enemmän sitä, miten yleensä kuvaukset kanssani sujuvat. Nostamisen arvoisia asioita on yksinkertaisuus, työskentely saatavilla olevilla materiaaleilla ja hauskanpito. Mun mielestä kaikille jäi hyvä mieli ja krapulastakaan ei ollut iltaan mennessä tietoakaan. Erityiskiitos menee tietysti ihmisille ympärilläni - kiitos toverit, että mahdollistatte tällaisia juttuja jatkuvasti. Pelkkää lovee. 

/ Säde 

INSTAGRAM: @photopuusa & @kolakuningas
TWITTER: @kolakuningas
SNAPCHAT: @kolakuningas
FACEBOOK: @photopuusa
TUMBLR: @photopuusa