BLOGI

Tänään opin, että kaiken voi oppia

Elän murroksessa ja kaikkialla näen ja tunnen kaoottisuutta. Se ei ole minulle mitään uutta, mutta nyt kun toista kuukautta “tekee muuttoa” ja näkee ympärillään edelleen niitä samoja Alepan tuulikaapista kerättyjä banaanilaatikoita, alkaa konkreettinen kaaos tunkeutua myös pään sisään ja sitä kautta elämän kaikkiin osa-alueisiin. Siispä hyvä aika istua alas ja kirjoittaa.

Kaikessa mitä teen ja kaikissa projekteissani keskityn liikaa siihen, mitä jäi eilen tekemättä. Mitä tehtäviä löytäisin kalenteristani viime viikolta? Mitä minulta on unohtunut? Mikä jäi eilen kesken? Kannattaisikohan minun tehdä tämä yksi keskeneräinen juttu ennen kuin teen tämän tärkeän?

Esimerkiksi: Ennen kuin korjaan tiskit pöydältä, pitää tyhjentää tiskikone. Ennen kuin tyhjennän tiskikoneen, pitää raivata tilaa kaappiin. Ennen kuin voin raivata tilaa kaappiin, minun täytyy keksiä kattiloille jokin järkevämpi paikka. Järkevään paikkaan tarvitsee ostaa hyllykkö. Teen sen huomenna! Huomenna haen sen hyllykön.

Heitetään samalla toinen esimerkki. Ennen kuin päivitän Instagramiin, pitäisikö minun tehdä se juttu, se mikä piti tehdä jo aikoja sitten? Pitääkö ennen sen jutun tekemistä laittaa hinnasto nettiin? Sitä ennen pitäisi kyllä tehdä jokin laskelma. Kirjoitan ylös, että huomenna teen sen! Varmasti teen! Huomenna minulla on vain 27 juttua, mitä pitää tehdä. Kyllä minä ehdin. Sitten julkaisen tämän kuvan.

Ei taida olla kenellekään yllätys, etten koskaan julkaise mitään. Ja tiskitkin on pöydällä.  Varmasti myös ennen kuin julkaisen tämän kirjoituksen, minun täytyy fiksata nettisivuja. Siihen menee ainakin koko päivä. Kalenterista käsin kun katsoo, ehtisin ehkä ensi viikon tiistaina. Silloin teen sen. Ihan varmasti teen!

Tässä kirjoituksessa ajattelin keskittyä siihen, mitä tein tänään ja mitä uutta oivalsin. Sitten julkaisen tämän. Noin vain. Oikoluen ja laitan internettiin. Siellä on ja pysyy. Saatana.

Tänään opin, että suurin osa koneella viettämästäni ajasta on turhaa. Ja vietän aikaa koneella hävyttömän paljon. Ketä se oikeasti kiinnostaa, että esimerkiksi tänään aamukahvin yhteydessä järjestelin 67 000 kuvaa? Kiinnostaako se edes minua itseäni? Ne kuvat olivat latauksia vanhasta varmuuskopiostani. Eli kuvia, jotka 98 prosentin varmuudella ovat jo koneellani ja parhaassa tapauksessa kaksi, ehkä kolme kertaa.

Aamukahvin jälkeen siirsin vaatehuoneesta muuttolaatikoita pois iltaa varten, jolloin kaveri tulee laittamaan hyllyjä seinään. Ennen iltaa hoidan yhden asiakastapaamisen. Työjutuista puhuessa salakavalasti tulee puheeksi tämänhetkiset työt, harrastukset ja projektit, sekä itseopitut asiat, kuten tietokoneiden kanssa puuhastelu. Kerron puolivillaisesti siitä, miten tyhjensin ja suojasin kämppiksen ja tyttöystävän koneet, katselin youtube-videoita RAM-muistin vaihtamisesta ja samalla ajoin toiseen koneeseeni Windowsin ohjelman kokonaan uudestaan. Enkä välillä edes ymmärrä, miten hyödyllinen taito se on. Lisäksi tietokoneella puuhastelu helpottaa puhelimen käyttöä -  latasin hiljattain kaikki iPhonen kuvat ja videot pilven kautta tietokoneelle ja järjestelin ne. Ihan vain jotta löytäisin kaiken tarvitsemani helpommin

Tykkään keksiä ratkaisuja, jotka helpottavat omaa ja muiden elämää, mutta kalenterissa päällekkäin menevät pakolliset ja vapaaehtoiset menot tuntuvat samanaikaisesti vaikeuttavan sitä syvemmällä tasolla. Ruokapöydän siirtäminen hallista keittiöön auttaa siihen, ettei sen päälle kasaannu turhaa roinaa, mutta se ei ratkaise sitä että vielä tällä viikolla täytyy käydä viidessä eri paikassa. Joku tuttava saattaisi sanoa, etten ehkä pärjäisi jos keskittyisin vain yhteen asiaan. Joku toinen taas voisi vaikka maksaa rahaa, jos saisi minut ymmärtämään, että joskus kolmekin samanaikaista asiaa on liikaa.

Tänään opin, että kaiken voi oppia. Tai niin ainakin tosi tv -sarjaan osallistunut sanoi. Niinpä porasin itse neljä reikää seinään. Kaverin avustuksella, mutta porasinpahan kuitenkin. Kävin äsken salaa vilkuilemassa aikaansaannostan ja pakko sanoa, että kyllä siitä tulee ihan helvetin hyvä mieli kun tekee jotain, mitä ei koskaan kuvitellut tekevänsä.

  Vaatehuoneprojekti, jonka yhteydessä sain treenata poraustaitojani. Iik!

Vaatehuoneprojekti, jonka yhteydessä sain treenata poraustaitojani. Iik!

Säde Puusa
photopuusa ( a ) gmail.com
Katajanokanlaituri 5, 00530 Helsinki
Valokuvaaja, kaaoksen kuningatar